10# Tallipäivä

Ratsastin eilen suht. herkällä, rautiaalla, piirtopäisellä tammalla.

Ensin oli alkukäynnit... Sitten alkuraveissa mä yritin vähän päästä volteille ja ympyröille, mutta kun meitä oli 7 puolella kentällä niin sitten ei oikein ollu tilaa tulla takasin uralle niin ne jäi sitten siihen :D Vähän ajan ravausten jälkeen alettiin taas voimakevennystä harjottelemaan. Siinä mulla tuli taas ongelmaa jalkojen kanssa, ku ne ei pysyny paikallaan ja jos mä sain ne pysymään paikalla niin polvet puristi satulaa eikä kantapäät pysyny alhaalla. Sit käveltiin vähän aikaa ja jatkettiin tauon jälkeen taas voimakevennystä ravissa.
Sitten me jatkettiin pohkeenväistön harjottelemisella käynnissä. Heppa meni ihan sopivaa tahtia, pysy suht. suorana jne. mutta en mä sitä kyllä oikeen väistämään saanu. Kyllä mä pari kertaa sen tunsin, että JES nyt tää heppa ihan oikeesti väisti, mutta pääasiassa se oli kuitenkin sitä kaulan suorana pitoa ja sitä että yrittää saada painoa oikeelle istuinluulle jne.
Pohkeenväistöä siis harjoteltiin toisella pitkällä sivulla niin, että etuosa tuli uralla ja takaosa uran sisäpuolella. Toinen pitkä sivu ravattiin.
Tehtävä jatkui muuten samaan malliin, mutta ravin sijaan laukattiin se sivu missä ei väistetty. Laukat meni ihan ok... Se satulahuoneeseen jääny raippa ois tosin voinu olla kätevä, kun nostot oli vähän laiskoja ja hitaita niin pienikin napautus ois voinu saada hepan aktiivisemmaks.
Laukkojen jälkeen oli vielä loppuravit ja käynnit.

Kun olin hepan hoitanut pois jäin vielä kattomaan seuraavaa tuntia. Se oli C-tunti (itse olen C/B-tunnilla) ja ne harjotteli pohkeenväistöä ravissa. Laukkojen kohdalla yhden ponin takapää vähän lennähteli, mutta kukaan ratsastaja ei lennelly. Kun olin ollut tallilla kolmisen tuntia alkoi väsymys jo tuntua ja mut tultiin hakemaan kotiin.

Kiva päivä oli tuo eilinen!

9# Ei niin hyvä fiilis

Moi vaan! Mun nyt teki mieli tähän väliin vähän kirjottaa vähän noista vuokrisetsinnöistä ja sitten vähän sellasta lifestyle puolen asiaa myös.

Mä olen lähettänyt kolmelle hevosen omistajalle viestiä olevani innokas vuokraamaan/hoitamaan. Niistä yksi vastasi ja sitä yhtä mä kävin kokeilemassa, se oli mulle liian vaativa.

Yksi hevosen omistaja on lähettänyt mulle viestiä, että kelpaisin hoitajaksi/vuokraajaksi. Hevonen oli liian kaukana.

Mulla on ht-netissä viidessä eri osiossa ilmoitus itsestäni ja siitä, että etsin hoito-/vuokraheppaa. Lisäksi itse seuraan siellä viittä eri osiota, mistä vois löytyä hyvän olonen ilmotus, minkä laittajalle vois laittaa viestiä. Seuraan myös tori.fi'n ilmoituksia ja facebookissa erilaisten ryhmien ilmoituksia. 

Kevään ja alkukesän seurailin vähän vähemmän aktiivisesti ilmoituksia. 16.7. löytyi hyvän oloinen ilmoitus, kerroin vanhemmille haaveistani ja lähetin viestiä. Sen jälkeen olen seurannut aktiivisesti. 22.7. lähetin erään ponitamman omistajalle vietsiä. Minkäänlaista vastausta ei vieläkään ole kuulunut. 9.8. laadin sisareni kanssa oman ilmoituksen ht-nettiin. Samana iltana sain sähköpostiin vastauksen upean oloisesta vuokrisehdokkaasta, mutta kävi ilmi sen olevan liian kaukana. 15.8. lähetin sähköpostia eräälle hevosenomistajalle. Vielä ei ole kuulunut vastausta. Viimeksi tänään selasin kaikk ht-netin ilmoitukset. Kaikki oli liian kaukana tai ne jotka eivät olleet liian kaukana olivat liian kalliita, hankalia tai vähintään 4 vuotta itseäni vanhemmille... 

Nyt mua m.a.s.e.n.t.a.a. Mua melkein itkettää. Niin paljon mä haluaisin hoito- tai vuokrahevosen. Mä en vaan tiedä mitä mä voisin enää tehdä. Joku päivä mä koitan jaksaa pyöräillä tallille katselemaan. Mä kerään kaikki rohkeuden pienimmätkin rippeet ja menen sinne. 

Mua harmittaa, että se kaikista yleisin vapaa-ajan viete mulla on tietokoneen näytön ääressä istuminen. Puol vuotta mä suunnittelin aloittavani cheerleadingin kaverini kanssa. Mä peruin sen. Suurin syy siihen oli se, että halusin vuokriksen, enkä voinut/voi käydä kerran viikkoon ratsastustunnilla, kahdesti cheer-harkoissa ja sitten vielä vuokrata/hoitaa hevosta. Se oli liikaa. Mutta mä en vaan löydä sitä vuokrista...

Juu, oli tyhmä ja turha ja maailman idioottimaisin teksti, mutta kuitenkin. Niin. Siinä se on. Kiva jos joku jakso lukea ja vielä jaksaa kommentoida.

8# Ferkku :3

Menin Fernetillä. Fernet on pieni russponi, ehkä hieman kermaa tummeman sävyisen karvan omaava. Tummat jouhet...

Alkukäynneissä poni tuskin liikkui eteenpäin ja alkuraiveissa poni teki muutaman äkkipysähdyksen ja lähti matelemaan sivulle, mutta yhtä lukuunottamatta sain poinin saman tien hallintaan. Ilman pahempia vaikeuksia kuitenkin selvittiin.

Me harjoteltiin taas voimakevennystä (ylös-ylös-alas). Keskittyessäni keventämiseen meinasi ravin tahti hajota. ja opettaja huomautteli heiluvista jaloistani. Myöhemmin sain kuitenkin kuulla menevän jo paremmin.
Välikäyntien jälkeen oli laukkatehtävä. Melko yksinkertainen, muttei silti liian helppo. Hyvää harjoitusta täsmällisten siirtymisien saamikseksi. Lyhyellä sivulla nostettiin laukka ja laukkaa sai jhatkaa toisen lyhyen sivun puoleen väliin. Vasempaan suuntaan meni hyvin, mutta suunnan vaihdoksen jälkeen en meinannut saada oikeaa laukkaa nostettua vaan tuli vastalaukkoja. Kun sitten kokeilin asettaa ennen puolipidätettä ja pohkeita meni paremmin. Ennen loppuraveja ja -käyntejä vielä laukattiin ryhmänä kenttää ympäri. Ei olla pitkään aikaan laukattu sellasta pitkää pätkää niin se tuntui kivalta "vaihtelulta".

Tässäpä tämä... Hieman sekava teksti eikä edes kuvia, mutta menkööt :)

7# Voltti x4

Eilen 24.8. oli vihdoin ja viimein hartaasti viikon ajan odotettu ratsastustunti.

Ratsastin rautiaalla Suomenhevosruunalla nimeltään Ossi. Ossi on oikein mukava hevonen. Tosi reipas ja kiltti, sekä selästä, että maasta käsin. Harjaamisesta ei ainoastaan hirveästi välitä.

Ossi oli jo tunnilla, joten mun tarvi vaan vaihtaa enkku-kamat, kun omaa tuntia ennen tosiaan oli western-tunti. Odottelun ja tallipihalla pyöriskelyn jälkeen kuitenkin pääsin hepan selkään. Alkuverkkojen jälkeen oli tehtävänä ratsastaa jokaisen suoran sivun keskelle voltti. Ossi ei ollut kauhean taipusa, mutta voltit meni muuten mielestäni ihan hyvin ja Ossi oli tosi mukava ratsastaa.

Sitten löysättiin tuntumaa ja oli välikäyntien aika. Välikäynneillä on musta itsestäkin mukava vähän hengähtää ja mietiskellä vähän ratsastusta tai vaikka kulunutta kouluviikkoa.

Muutaman kierroksen jälkeen oli laukkatehtävän vuoro. Muistaakseni vain toinen pitkä sivu laukattiin hakien täsmällisiä siirtymisiä. Tehtävä sujui ihan hyvin ja Ossi oli oikein kiva. Ei liikaa hätäillyt, kun monesti joutuu hieman ratsastaja hidastamaan.

Tunnista jöi kiva fiilis ja kun noita kuvia katsoo niin istunta näyttää hieman parantuneen... Hyvä minä! :D

6# En oo kuollu

.. Tai no blogin puolella kylläkin. En oo vaan jaksanu muokkailla noita ratsastuskuvia, mutta piakkoin on kuitenkin parempaa postausta tulossa!

5# "Rautias, läsipäinen Aragon"

Lauantain tunnit on taas heppojen loman jälkeen palanneet kuvioihin...

Heppana oli tällä kertaa hieman isokokoisempi ratsu. Rautias, läsipäinen Aragon. Kyseisellä hevosella olen ainoastaan kerran aiemmin ratsastanut.

Tehtävänä oli yksinkertaisia siirtymisiä. Käynti-pysähdys-käynti, ravi-käynti-ravi, ravi-pysähdys-peruutus-ravi yms. Ne sujui omalta osalta ihan ok. Tällä kertaa ei harmikseni ollut mitään laukkatehtävää, koska laukka on minulle se vaativin askellaji, jota haluaisin päästä treenaamaan.

Alkuraveissa huomasin jo helpotuksekseni, että hevosella oli kokoonsa nähden melko tasainen ravi. Siinä oli ihan helppo istua, mutta toki ero ponien jälkeen kummallisesta tuntui.

Kuva on 4 vuotta vanha, kun ei uudempia ollut :D

Edellisen kerran ratsastuskuvista huomasin pitäväni varpaita poispäin hevosesta enkä menosuntaan. Tällä kertaa yritin keskittyä tähän mokaan, kun ehtävä oli vähän helpompi, mutta tuntuu ettei ongelma korjaatunut vaan yritin liikaa ja aloin jaloilla puristamaan.

Sitten Aragonin kanssa huomasin myös yhden virheen, joka ei ole ennen tullut esille. Pidin nimittäin toisella kädellä tiukemman tuntuman kuin toisella. Aragon on ilmeisesti todella herkkä suusta, kun en ole ennen tätä ongelmaa huomannut. Nytkin se tuli esille vain hevosen kallistaessa päätään. Mutta virheistä oppii! :)


Noniin, siitä en sitten enempää kirjoitettavaa keksinyt. Postaustaukoa on siis tullut aiemmin pidettyä heppojen loman takia, mutta nyt on sitten tarkoitus alkaa taas postailemaan aktiivisemmin. Toivepostausideoitakin saa ehdotella!

4# Ja vihdoin se laukka nousi!

Moips!

Hyi mitkä kädet! Ja sit jalkoja vois kans korjata.

Pitkästä aikaa raahauduin tämänkin blogin puolelle, mutta kun pelkästään neljä päivää olin kokonaan reissussa ja sitten olen ollut kauhean laiska. Pitkästi en siis voi siitä torstain tunnista kirjoittaa, kun en muista :D

Kädetkädetkädet!

Sisko oli kuvaamassa ratsastusta. Myöhemmin kylläkin hieman järkytyin kuvia katsellessa, mutta jaa, ehkä mä sitten ens kerralla voin keskittyä noihin mokiin. Tietenkin osa saattaa olla tilanne kuvia, eli jalat hassusti, koska pyydän hepopaa eteenpäin ja muuta, mutta niin... Ja naama on peitetty koska en saa/halua näyttää sitä ja ilmeet oli kamalia :D

Ja katse menosuuntaan eikä päin vastoin!

Sipsi oli jo edeltävällä tunnilla, joten minun ei sitä tarvinnut hoitaa.

Tunti aloitettiin ihan pitkin ohjin kävelemällä, jonka jälkeen sitten kevyttä ravia jonkun aikaa. En oikein tullut ympyröitä tehneeksi vain koitin enemmänkin saada ponin reippaasti eteen.

Ja varpaat menosuuntaan eikä ponista poispäin.

En ole sataprosenttisen varma, mutta muistaakseni lämmittelyjen jälkeen nostettiin ryhmänä yksittäin laukka, eli siis ensin yksi ratsukko, sitten toinen, sitten kolmas jne. Minä sain laukan suoraan nostettua mikä oli positiivinen asia. En kuitenkaan saanut sitä alkuun ylläpidettyä vaan jouduin nostamaan sen useampaan kertaan ennen kuin siirsin itse ponin raviin.

En ole varma käveltiinkö taas tähän väliin, sillä meillä oli kyllä lämpimän sään vuoksi normaalia useammat välikäynnit, mutta kuitenkin seuraava tehtävä oli toiseen suuntaan laukkaaminen. Se ei sujunut yhtä hyvin, sillä en saanut ollenkaan laukkaa yllåäpidettyä, vaikka nostinkin sen. Muutaman laukka-askeleen jälkeen poni siirtyi raviin. 

Toivottavasti tää on tilannekuva!

Tämän jälkeen seurava tehtävä sisälsi siirtymisharjoituksia. Ravista pysähdys, peruutus & raviin. Peruutukset sujuivat yllättävän hyvin, opettajakin kehui, mutta siirtymiset tapahtuivat käynnin kautta.

PÄÄ PYSTYYN!

Loppuharjoituksena oli sellainen tehtävä, joka aloitettiin kevyellä ravilla ja jokaisen suoran sivun puoleen väliin tuli n. neljä askelta käyntiä keventäen. Siinä oli hieman ongelmia, kun en taaskaan meinannut ponia saada suoraan raviin ja keventäminen ei onnistunut eteen pyytäessä. 

Loppukäyntien jälkeen päästin hepsut ihan hyvillä mielin lomille.

Kyynärkulma...

Sitten kiitos Miralle, ensimmäisellä lukijalle. Halusin vielä ihan tässä postauksessa vastata tuohon sinun kommenttiin aiemmin.

Eli näin Mira kirjoitti: "Tää oli kiva postaus. Voisit kyllä kirjoittaa vähän pidemmin mutta hyvä näinkin. Mun mielestä laukka on helpompi nostaa voltilla/ympyrällä. Jos hevonen menee vain kiitoravia laukkapohkeesta niin laukan saa nousemaan puolipidätteellä. :) tiesit tämän varmaankin jo mutta sanoinpahan vaan. Sulla on kiva blogi :)"

Ja näin mä tuohon ohjeeseen haluan vastata: Niinkuin varmaan leirillä estetunnilla huomasit mä monesti rupeen käsillä tekemään liikaa, kun pitäisi moneen asiaan samaan aikaan keskittyä. Noilla laukkaympyröillä mä käytän liikaa kättä, enkä myötää ja anna hepalle tilaa laukkaan. Mä en ohjaukselta saa kunnolla valmisteltua laukkaa ja annan vain epämääräiset laukkapohkeet. Ja puolipidätteen kauttahan laukka aina kuuluukin nostaa :)

Istun vinossa, kädet, jalat ja raippa hassusti...

Sen takia vastasin postauksessa, koska nyt tarkensin tuota ongelmaani ja tarvitsen lisää vinkkejä :)

Vihree on se miten pitäis olla ja punanen se miten olen...

Vihree on se miten pitäis olla ja punanen se miten olen...

Pitäis useemmin pyytää joku kuvaamaan, mutta mitäs piditte?